Keikkatyö tuo sisältöä Sirpa Vainion eläkepäiviin
Eläkeläinen Sirpa Vainio, 66, on tullut töihin Alholan hoivakodin keittiölle Perniöön aamulla kello 7. Kokin ja ruokapalvelutyöntekijän sijaisuuksia tekevän Sirpan työpäivä koostuu tänään jauheliha-perunasoselaatikon valmistamisesta ja kuljetukseen pakkaamisesta.
”Työssä on monta liikkuvaa osaa, koska ruokaa lähtee eri aikoihin useaan eri yksikköön. Lisäksi hoivan aterioissa tulee huomioida erilaiset dieetit, kuten sosemainen, sileä ja maidoton. On tärkeää muistaa, mitä lähtee minnekin”, toteaa Sirpa.
Useissa keittiöissä ympäri Saloa työskentelevä Sirpa kertoo, että keikkatyöläisenä sijaistaminen vaatii vähän hoksottimia. Eri keittiöissä on omat toimintatapansa, ja aamu- ja iltavuorot ovat keskenään erilaisia. Uuteen paikkaan vaihtaminen ottaa aina aikansa.
”Parasta tässä työssä on kuitenkin ehdottomasti sen monipuolisuus, päivät eivät ole koskaan samanlaisia. Aiemmin urallani en olisi mielelläni vaihdellut työkohdetta, mutta nyt kun minulla on vapaus valita, mitkä vuorot otan vastaan, se tuntuu mieluisalta. On mahtavaa oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin”, Sirpa iloitsee.
Sisältöä ja sosiaalisia suhteita eläkeläisen arkeen
Sirpa on tehnyt koko työuransa ruokapalveluiden parissa. Ammattikoulun keittäjälinjalta valmistuttuaan hän työskenteli Salon Rikalassa keittiöapulaisena ja keittäjänä. Uransa varrella hän on suorittanut lisäksi suurtalouskokin ja dieettikokin tutkinnot.
Perheen perustamisen jälkeen Sirpa kaipasi päivätöitä. Hän siirtyi ruokapalvelutyöntekijän ja kokin tehtäviin Salon sairaalaan, jossa työskenteli eläköitymiseensä saakka. Työt eivät kuitenkaan siihen päättyneet, vaan Sirpa ilmoitti esihenkilölleen Annelle halustaan jatkaa töitä.
”Anne ilmoittaa minulle tulevia työvuoroja ja valitsen niistä ne, jotka sopivat aikatauluuni. Työnteko pari kertaa viikossa tuo vaihtelua, sisältöä ja sosiaalisia suhteita eläkepäiviini. Koen itseni vielä nuorekkaaksi ja siksi työskentelen mielelläni täällä nuorempien kanssa. Työssä unohtuvat arjen murheet, ja vapaa-ajalla taas ei tarvitse miettiä työasioita”, Sirpa kertoo.
Kaarean työyhteisössä parasta on Sirpan mukaan sen sydämellisyys. Hänen työuransa varrelle on sattunut ihania työkavereita.
”Vaikka joskus sekoilen uusissa yksiköissä, minut on silti aina otettu sydämellisesti vastaan joka paikassa. Koen myös rikkautena sen, että työyhteisö on monimuotoinen. Vaikka kielimuuri olisi joskus haasteena, niin elekielelläkin kommunikointi onnistuu. Lisäksi huumori on minulle tärkeä voimavara. Täällä kaikki ovat yhdenvertaisia ja tauoilla nauretaan paljon”, iloitsee Sirpa.
Miksi jatkaa työntekoa eläkeläisenä?
Vapaa-aikaansa Sirpa viettää 9- ja 11-vuotiaiden lapsenlastensa ja perheensä kanssa. Lisäksi hän liikkuu paljon, mikä auttaa jaksamaan fyysisesti raskaassa keittiötyössä. Sirpan lähipiiri on joskus ihmetellyt hänen intoaan jatkaa keittiötyötä sen sijaan, että vain nautiskelisi eläkepäivistä.
”Olen sen luontoinen ihminen, että tykkään tehdä töitä, se juontaa juurensa lapsuudesta asti. Maatilalla lypsettiin lehmiä jo pienestä pitäen, niinpä olen aina tottunut tekemään raskaita töitä. Kun pitää itsensä myös fyysisesti kunnossa, töiden tekeminen onnistuu vanhemmallakin iällä”, Sirpa toteaa.
Vanhuuseläkkeen aikana saa työskennellä niin paljon kuin haluaa, eikä työnteko vaikuta vanhuuseläkkeen määrään. Eläkkeellä työskentelemistä varten tarvitaan erillinen verokortti.
”Keikkatyö eläkeläisenä antaa mahdollisuuden lisäansioihin. Lisäksi Kaarean tarjoama ravintoetu ruokapalveluiden työntekijöille on eläkeläiselle iso juttu. Olen sitä mieltä, että kyllä töitä kannattaa jatkaa eläkeiälläkin, mutta totta kai jokainen meistä on erilainen”, kiteyttää Sirpa.
Sirpan työpäivä Alholan hoivakodissa jatkuu lounaslinjaston korjaamisella ja tiskaamisella, kunnes koittaa päiväkahvin ja kahvileivän esille laitto. Toimeliaan eläkeläisen työntäyteinen päivä päättyy iltakokin avustamiseen kolmelta iltapäivällä.